Nollasta kymppiin

Ylläolevista hätähuudoista voinette päätellä, että meidän tämän aamuinen tokokoe ei ollut ihan ammattilaisten käsissä. Näin viime yönä unta, jossa saavuin tallille klo 10 alkavaan kokeeseen, mutta siellä oli jo palkintojen jaot meneillään - koe oli oikeasti alkanut jo klo 9. Esitin pettyneenä marttyyriä väärästä informaatiosta, mutta pohjimmiltaan olin huojentunut, etten voinut osallistua kokeeseen. Aamulla vielä viime töikseni tarkistan, ettei Ipe vaan olisi aloittanut juoksuja. Olisi ollut todellinen sääli soittaa, ettei me voida tulla...

En ole koskaan ollut kamalan motivoinut tai kunnianhimoinen tokon suhteen, joten varmaan jotain tartteis tehdä, että selviää koetilanteista. Semmonen tuntuva potku persielle vois olla ihan toimiva. Olin vielä kymmentä vaille jossain pöpelikössä alkulämmittelylenkillä ja puolijuoksua sitten äkkiä vaihtamaan vaatetuskertaa ja kenkiä. Sidoin kengännauhoja kiinni kun tuomari kuului sanovat: "eikai tässä mitään puheita - aloitetaan". Kerkesin kysymään koiralta "tehdääks tokoo?" ja sen oli oltava sitten riittävä virittely. 

Ipe piippasi ja oli levoton kun mentiin kehään, johon meikäläinen muuten veti ihan noviisina remmin kanssa. Liikkuri totesi paikkaa näyttäessä, että voittajassahan ei remmiä tuoda kehään.. Hupsista keikkaa! Pahoittelin tilannetta ja lykkäsin hihnan liikkurin käteen. Meni ekalla alas (vaikka katseli johonkin seinille), toinen tassu jäi mutkalle. Mutkalla se oli kun tultiin takaisin.

Paikkamakuu 10

Liikejärjestys oli sekoitettu - tunnari heti kärkeen. Ei sen paikalla olisi varmaan merkitystä ollutkaan, viretila sekä ohjaajalla että koiralla oli niin hapuileva, että tunnarin onnistumisesta oltiin kyllä valovuoden päässä. Ensinnäkin käsky "oma" tuli ensimmäisen kerran kuin murrosikäisen teinipojan suusta - äänihuulet oli jännityksestä viulunkielinä. Juoksi suoraan omalle, vähän maistoi, jatkoi haistelua, maistoi toista ja palasi takaisin sivulle.

Tunnari 0

Ruutu toisena. Kauhistelin jo talliin tullessa, että jumaleisson kun se lähetysmatka onkin pitkä! Tallilla treenatessa tila on jaettu kahteen kenttään, joten tuollasta metrimatkaa ei ole mahdollista saada puolikkaalla. Tuon mittaisesta ruutuun lähetyksestä on siis aikaa. Lähti kuitenkin ihan ok, puolen matkan jälkeen alkoi kaartaa ja pysähtyi kummastelemaan. Uudella käskyllä (ihme ja kumma!) ruutuun. Seis-käskyn jälkeen jäin odottamaan liikkurin "käsky" -komentoa, mutta kun sitä ei tullut niin käskytin maahan. (Ai miten niin en ole perillä tokon säännöistä?!) Hyvin pysyi, juoksi oikealle puolelle. Johtui varmaan siitä, että tuota ei ole oikeastaan ikinä treenattu.

Ruutu 9

Liikkeestä istuminen oli varma ja ongelmaton. Enkä edes vilkaissut varmistaakseni!

Liikkestä istuminen 10

Seuraamista odotin innolla, koska meidän askelsiirtymät ei ole askelsiirtymiä nähnytkään. Treeni- ja sitä myöden myös osaamistasoon nähden ne meni kuitenkin valtavan hienosti - ei yhtään selän takaa kiepsahdusta! Nyt vain tipahti semmonen pommi kehään, että meinasin alkaa itkemään: ääntely! Ipe ei ole koskaan, milloinkaan äännellyt tokoillessa ja nyt sieltä tuli piippaus aina uuden käskyn myötä. Liikkeessä oli totutusti hiljaa, mutta aina pysähdyksen jälkeen tai siirtymien käskytyksessä vihelsi epätoivon säveliään. Juoksusta kävelyyn vaihtaessa en käskyttänyt ollenkaan, jolloin olikin hiljaa. Eli käskyt aiheutti ääntelyn.

Huono valmistautuminen, koemaisten treenien puute, epäonnekas tähtien asento - nämä kaikki kumuloituneina varmaan aiheuttivat tämän harvinaisen ilmiön, jota en toivo tavaksi tulevaisuudessa. Tunnustan kyllä, että treenatessa annan liian paljon positiivista palautetta koiralle. Mutta kun toko on niin tylsän hiljaista ja passiivista! Ilmeisesti mun pitää jotenkin löytää ilo totisuudesta, jos meinaan kisata. (Kaikki iloiset treenivinkit otetaan kiitollisina vastaan!)

Seuraaminen 8½

Hyppynoudossa meinasi käydä ohrasesti kun kapula pomppasikin reippaasti vasemmalle. Suosiolla kallistin palautuksessa sen verran itseäni, että kontakti koiraan tuli hypyn tukien välistä. Ilman apua olis varmaan ollut siinä ja siinä, että olisko tullut ohi. (Muutenkin kovin armelias tuomari oli loppupuheessaan sitä mieltä, että hyppynouto oli erinomainen...)

Hyppynouto 9½

Luoksetulo harmittaa oikeasti. Tähän astinen nolla (tunnari) oli hyvin odotettu ja potentiaalinen nollakin (ruutu) oli kääntynyt iloiseksi yhdeksäisen muotoiseksi yllätykseksi, joten "varman" liikkeen nollaus otti kyllä päähän. Kaiken lisäksi sen takia, että virheet oli semmosia, mitkä ei oo koskaan treenatessa tullu esiin. Seisomisesta istuminen - koira näytti älyttömän epävarmalta. Ja julmettu ennakointi! Koemaisesti treenatessa ongelma on ollut aina se, että en meinaa saada sitä pysähtymään. Kiertojen kautta treenatessa ennakointia on ollut. (Jos olisin käskyttänyt pokalla ennakoinnista suoraan maahan, niin olisiko siitä voinut saada teoriassa pisteitä?)

Luoksetulo 0

Kaukot nollaantui oikeastaan ennen kuin liike kerkesi kunnolla alkaa. Ipe oli niin kuurokoomassa jo tässä vaiheessa, ilmeisesti hämillään palkkaamattomuudesta ja ohjaajan passiivisuudesta. Juuri kun kerkesin sanoa valmis, niin kontakti siirtyi sihteeripöydän takana oleviin tyyppeihin, mainiota! Olisi pitänyt tehdä peliliike ja käskyttää heti ekalla Ipe - down. Tällä tuomarilla se olis niiiin katsottu sormien välistä.  Loppupuhuttelussa sanoikin, että olisi voinut hyväksyä aloituksen jos itse siirrot olis mennyt puhtaasti, mutta kun sielläkin yksi lisäkäsky. Siirtojen aikana tuo karvainen tyyppi vaan tuijotteli tyytyväisenä johonkin ihan muualla, oiskohan tuossa ollut kyse jo rauhoittavista eleistä? Sen verran hämmentävä kokemus tämä koe taisi Ipelle olla.

(Note to self: S-M vaihdon käsky on peru, ei down kuten näemme käskytin...)

Kauko-ohjaus 0

Metallia aloittaessa liikkuri kysyi, minkä kokoisen kapulan haluan. Sanoin, että pienen ja sen nähdessäni kauhistuin, kuinka todella pieni se on. Liikkuri kysyi, että vaihdetaanko ja mitäs minä siihen? No vaihdetaan! (ARGH!#"!) Se pienen noutaminenhan olis ollut ihan kuin sitä ruokalusikan noutamista, se ei painanut mitään. Keskikokoinen oli jo keskimääräistä enempi häkeltyneelle metallidissaajalle keskiverroin liian kova pala. Tyhmä ohjaaja - tyhmä!

Metalli 0

Tunnarin ja metallin nollaaminen oli aika odotettavissa, mutta luoksetulo ja kaukot harmitti aika reilusti. Tein hypoteettisia laskutoimituksia ja totesin, että semihyvillä kaukoilla ja luoksetulolla oltaisiin saatu kirkkaasti 2-tulos. Matkaa 1-tulokseenkaan ei olisi kamalasti ollut, joten erinäisten noutojen kuntoon laittaminen voi hyvinkin mahdollistaa jonain kauniina päivänä 1-tuloksen. 

Sillä välin keskitymme koemaisempaan treeniin ja lähetämme Kennelliitolle nollien siirtopyynnön tokosta agilityyn. Ois meinaan sm-nollat näillä pylpyröillä kasassa!