Talvihorros

Vatsalaukunvenytysmaratooni alkaa olemaan päätöksessä ja ilmeisesti karma lähetti pienen kuumeen hillitsemään kyltymätöntä ruokahalua. Ehkä yksi hedelmäpaastopäivä tekee ihan hyvää kolmen päivän ahmimisen jälkeen. 

Koirat olivat olleet ilmeisesti hirvittävän kilttejä tänä vuonna, koska saivat kamalasti herkkuja joulupukilta. Frida istui koko aaton lahjakorin vieressä ja kitisi murheellisena lahjojen perään. Jossain siellä kääröissä oli punaisen nenää houkuttelevia tuoksuja.

Tonttujoukko

Hyvää ruokaa, ulkoilua, laiskottelua, saunomista, kuumaa paljua ja herkkuja tietenkin. Koirat ovat olleet kuin siat pellossa, täydellinen aivot narikkaan -moodi on asennettu kaikille uuteen vuoteen saakka. Frida on huvittanut lämmin sohva ja herkut, Fannia herkut ja porraspäivystys, Unnaa herkut & herkut ja Ipeä lumi ja frisbee.

Ihan jos vähän katselen tässä vieressä...

Lahjakorin vaivaantunut vartija

Eilen oli melko kirpsakka pakkanen, mutta uskaltauduttiin silti ulkoilemaan jäälle. Unna on semmonen ("mummun") lellikki, että äiti kantoi sen koko matkan vällyjen välissä. Frida ja Fanni olivat rohkelikkoja ja menivät ihan itse, vaikka ei se meno kovin riemukkaalta näyttänyt. Kun tossut ja takit oli saatu pois ja päästiin takaisin pirtin lämpöön, niin siitähän se riemu repesi.
Isla sen sijaan on joku eskimo, koska se muuttuu murheelliseksi juuri silloin kun pitää mennä sisälle. Ehkä rakennan sille pienen iglun pihaan ja se saa muuttaa sinne. Frisbeen perään on poskettoman hauskaa juosta pölisevään lumikasaan, lumikolaus saa beeceen kiihtymään nollasta sataan puolessa sekunissa ja päätön lumikasan kaivaminen on kans hirveen hauskaa.

 

Kaksi hyvin erilaista ulkoilijaa

Tänäaamuna ennen kun totesin, että vähän heikottaa ja taitaakin olla lämpöä, rymyttiin pihassa Ipen kanssa. Sitten sain päähäni tehdä sille ihmisjäljen, joten passitin H:n kävelemään n. 200 metrin päähän yhden risteyksen taakse. Ajattelin, että mennään melkein näkölähdöllä, mutta moottorikelkan käynnistys vei Ipen ihan muihin sfääreihin, joten se ei huomannut jäljen tekoa ollenkaan. Oli kuitenkin ihan hommiin lähdössä kun laitoin valjaat ja otin liinan autosta. Hajun otti tavanomaisesti, mutta kun haistoi että kyseessä onkin ihminen, niin silmissä oikein rävähti.
Yks pieni häiriö meillä kulki mukana, kun en tajunnut että Ritahan lähtee meidän messiin kun kävellään pihasta pois. Ei se tuntunut Ipeä kauheesti kiristävän - ensin kun tajusi että meillä on joku karvanen peesaaja mukana, niin oli vähän hämmästyneen oloinen, mutta jatkoi sitten nenähommia hienosti. Juuri ennen kulmaa tuli auto vastaan ja otin koirat sivuun. Jatkoi auton jälkeen ja haistoi auton ilmavirtapyörrettä. Otti ilmavainulla kulman yli ja seisahtui vähän ilmaisunomaisesti maaliin päin, mutta sitten lähti aivan hirveellä raivolla vetämään kulman yli ja jäljelle palatessa jäljesti nenä tiiviisti maassa. Nosti nenän maasta n. 50 metriä ennen maalia ja himmasin sen verran, että malttoi seisahtaa aloilleen. Palkkasin kinkulla ja annoin luvan mennä maaliin asti, josta sai lisää kinkkua. Oli niiiiin polleana homman jälkeen, sinkoili kun villivarsa ympäriinsä.

Nyt otetaan pari päivää rauhallisesti ja keskitytään vielä entisestään maksimoimaan laiskuusasteita. Uudenvuodenaattona juhlitaan pommittomasti Ipen 4-vuotissynttäreitä. Lupaan paljon lumileikkejä.