Tämmösiä syksyjä sais olla useamminkin. Onhan jo marraskuu, mutta ei ole tullut vielä mieleenkään hakea talvivaatelaatikkoa vintiltä. Lisäksi kurarumba on ollut huomattavasti maltillisempi tänä vuonna - jospa se näkyisi positiivisesti myös vesilaskussa.
Pyhäinpäivän alkuperäisessä suunnitelmassa oli firman pikkujoulut, mutta matkan varrella ne muuttui 80-vuotiasjuhliin Kyyjärvellä. Suvun vanhusten merkkipäiviltä ei parane olla pois ja lisäksi oikean humalan sijaan jos on valittavana sokerihumala, niin count me in! Neljää erilaista kakkua ja pikkuleivät päälle, oh boy! Tuommosen rännin jälkeen kankkunen on vain hetken aikaa heti nautinnon jälkeen ja seuraavana aamuna on valmiina kun tikanpoikanen lähdössä pihalle koirien kanssa.
Perjantai-iltana kun olimme jo Keski-Suomessa, niin jäi harmillisesti tokotreenitkin väliin. Onneks on kotipihassa lääniä ja maalaisleluista innostunut koira. Tehtiin peruskontaktitreeniä, jossa se on aika suloisen säpäkkä. Toko on kivaa (ainakin koiran mielestä)! Merkillä leluhäiriön sijaan näköestehäiriötä. Lähtöpisteen ja merkin välissä oli pieni ja vaivaton henkilöauto, jonka ikkunoista näki sopivasti, että löysikö koira merkille. Hyvin löysi!
Viikonlopun aikana tuli yksi mielenkiintoinen yhteydenotto, kun sana Fannin etsijäkoiraharrastuksesta oli kiirinyt hämmästyttävästi Atlanti yli! Eräs kanadalainen rotuharrastaja, rotuyhdistyksen aktiivi ja toimittaja oli kirjoittamassa chihuahuoista käyttökoirina ja oli kuullut, että Suomesta löytyy yksi etsintää harrastava yksilö. Minä sitten kirjoittelin hänelle kokemuksiani rodusta ja etsijäkoiratoiminnasta. Iso on maailma, mutta pienet on piirit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti