Eilen paistoi aurinko! Kerrankin onnisti, sillä ei tarvinnut lähteä töihin vaan sain vetää jälkitreenejä Niihamassa. Siinähän se lähes viisi tuntia treeneineen ja lenkkeineen hurahti, mutta en valita kun keli oli niin komia. Akilles oli kyllä illalla ihan snadisti sitä mieltä, että vähän turhan tymäkkä rasitus yhdeltä istumalta seisomalta. Treenien lomassa kerettiin sotkea berniporukan hakualue, josta olivat vähän näreissään. "Nyt on kyllä teidänkin jälki varmaan pilalla, kun me ollaan tallattu tätä aluetta..." Kuule ei haittaa yhtään! Olihan se meidän jälki tallattu sinne jo kolme päivää aiemmin, joten voisin kuvitella että sitä on tallonut sillä välin joku muukin kun muutama hassu berni(-ihminen).
Muiden jälkien päätteeksi Nassu teki Milon kanssa Fannille yhden alkeisjäljen, joka kulki osin polkua pitkin ja teki kulman poluttoman metsän puoleen. Saatiin Nassulta vielä onnekkaasti höyhenen kevyt liina, joka mätsää vielä kaiken lisäksi hienosti Fannin punaisten valjaiden kanssa. Viime treenistä on yli kuukausi, mutta ihanasti Fannilla oli pähkinät ihan järjestyksessä, kun käveltiin jäljen alkuun. Se päästeli pitelemätöntä villivarsalaukkaa ja oli ihan tohkeissaan lähdössä hommiin. Ehkä ylisöpöintä ikinä on katsoa noin pientä koiraa virkaintoilemassa! <3
Fanni lähti vauhdikkaasti alun, muutamia kertoja ravistellen taas rauhoitti itseään, mutta jatkoi aina hyvällä draivilla eteenpäin. Kulmasta mentiin ensin yli, mutta kun palattiin takaisin niin otti suunnan, mutta halusi edetä polkua pitkin, joka meni jäljen vieressä. Palautin jäljelle, jonka jälkeen sitten lähti varvikkoon ensin vaivautuneena, mutta koko ajan nenä kävi ja kun oltiin jo lähellä maalia niin alkoi ottaa ilmavainua. Eihän se kirppu edes nää maalia vasta kun kahden metrin päästä jos ollaan metässä! Hieno ilmaisu ja bileet!
Fanni on vähän niinkun citymaasturi, joka kauheesti haluais olla yhtä pätevä ja pettämättömän kova kuin rangeroverit ja muut körmyt, mutta kaikkien realiteettien nimissä sen meno vähintäänkin hidastuu kun eteen tulee liian suuri este. Taajamilla se voikin olla sitten erityisen näpsäkkä ja sujahtaa taskuparkkiin alta aikayksikön! (Siinä missä ne rapaset monstertruckit vasta ährää itseään asemiin.)
Perjantaina päästiin vihdoin tokotreeneihin Ipen kanssa. Teemana oli ruutu. Otettiin kylmiltään kisamitasta toisto, jossa meni kyllä ruutuun, mutta kaarratti ihan reunaan. Vauhtikin oli luokkaa epävarma. Otettiin sitten leluruutu ja pari kertaa niin, että appari vei lelun pois ennen lähetystä. Vauhti pysyi hienona ja tekemisen meininkiä oli. Se hakee aika kivasti ruutua silmiinsä kun kyselee, että "missä ruutu on", mutta motivointiin tarvitaan vielä iso buusti, että saadaan siitä vauhdikas ja superkiva juttu. Treeniä siis lisää.
Otettiin paikalla istuminen ekaa kertaa varmaan vuoteen ja jossain minuutin kohdalla Ipe tuumas, että hohhoijaa ja kävi maahan. Kävin korjaamassa. Paikkamakuun jälkeen otettiin vielä Pörrön kanssa kahdestaan toinen, lyhyempi istuminen ja jätettäessä oikein korjasi ryhdikkäämpään istumiseen. Nyt mää niiiin hanskaan tän. Hienosti istui kuin tatti. Paikkamakuussa oli muuten iloinen yllätys, että pysyi siellä maissa vierelle palatessa, vaikka Sari teki ihan vieressä häiriökäskyjä ennen kun antoi luvan antaa käskyn. Maasta asti kuului rahina ja raksutus kun vähän ruosteessa oleva tokokoira siellä keskittyi ja tuumasi niin vimmatusti omaa käskyä odotellessa. <3 Ihan hyvä siitä vielä tulee. (Kun jaksais vaan treenata.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti