maanantai 19. elokuuta 2013

Iloisesti virheellinen

Palasimme takaisin kaupunkiin joksikin aikaa ja sunnuntaille oli tietenkin ohjelmoitu kisat Hervannassa. Sateinen viikonloppu kääntyi aurinkoiseksi sunnuntai-illaksi, joten kyllä kelpasi. Torstain kisoista jäi mukava nälkä ja tuntuma kisaamiseen, joten oltiin hyvillä mielin liikenteessä. Vaikka sm-nollatilanne oli kisojen jälkeen sama, niin silti oli kummallisen tyytyväinen fiilis ratojen jälkeen.



Koira oli mukava ja tuntui hyvältä käteen, mutta ohjaaja töpeksi. Mikkilän Sarin radat oli kivat, vaikka toisella radalla oli pari sellaista kohtaa, joissa en ollut ihan kotonani.

Ekalta radalta vitonen. Muavasti rullasi ja tekeminen tuntui hyvältä. Loppuepäsuoralla mulla oli jostain syystä ihan itsestäänselvyys, että juoksen A:n ulkokautta ja vedätän vaan kolme viimestä hyppyä. Toinen (huomattavasti käytetympi) versio olis jäädä sisäpuolelle ja tehdä takaaleikkaus ennen toiseksi viimeistä hyppyä. Teoriassa mun suunnitelma oli ihan selvä, mutta käytännössä sitten pissin kintuilleni. Videon kuvakulma antaa kummasti anteeksi ohjauksen, mutta riman pudotus oli ihan 100% ohjausmoka. Jäin vähän hannaamaan ja varmistelemaan, vaikka olisin ihan hyvin voinut vaan vedättää niinkuin oli ajatus. Myöhästyin sitten sen verran, että Ipen ponnistaessa A:n jälkeiselle hypylle pääsin vasta linjaamaan sisempää hyppyä ja niinhän se ripsahti. Tyhmä minä. 

Toisen radan alkuun en keksinyt mitään järkevää, yritin vain varoa sitä, ettei koira olis kakkoshypyn jälkeen puomilla. Vasta rataantutustumisen jälkeen kuulin Mapen idean seisovasta niistosta ja päätin sitten koittaa sitä (ilman, että olin kertaakaan kuivaharjoitellut sitä). Jotain kaks koiraa ennen omaa vuoroa päätin vielä tehdä tuplavarmistuksen ja käydä merkkaamassa kolmoshypyn ennen vapautusta. Ilmeisesti nää viime hetken suunnitelmat kulkeutui Ipellekin kun se päätti noin 10 sekuntia ennen vapautusta nostaa takapuolensa ylös ja lähteä hipsimään perään. Joku ystävällinen (Anu?) katsomon puolelta vinkkasi pienestä porsaasta. Selvittiin alkujännityksestä kiitettävästi, mutta sitten rupes kosahtelemaan.
Pituudelta putkeen oli kohta, joka askarrutti lähes kaikkia maksiohjaajia. Ajattelin mennä ihan vanhanaikaisella eli takaaleikata koiran putkeen. Olis varman onnistunut kauheen kivasti, jos olisin a) tehnyt takaaleikkauksen ajoissa ja b) käskyttänyt "meneHYP!" sijaan "putkeen!" Jos oli ohjaus vanhanaikainen, niin oli mokatkin. Tuplahylly oli iloinen yllätys. Putkesta putkeen piti olla ihan selvä juttu ja en ollut kenenkään muun pongaavan sivussa olevaa hyppyä. Ipen lisäksi sen taisi poimia vain Into. Loppurata lönköteltiin maaliin. Ja samperin viimenen rimakin piti vielä pudota kun joku oli jo aika kovaa vauhtia menossa palkalle. Syksyksi on tiedossa pieni "kuinka menemme palkkalelulle" -projekti.

Kummallista, että tosiaan olin ihan positiivisin fiiliksin kisojen jälkeen, kun eihän tuo toinen rata mennyt kovin kaksisesti... :D Mut hei, ILON KAUTTA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti