Hyvää tuulispäivää!

Aurinko se jatkaa paistamistaa, mutta voi pojat tuolla tuulee! Pyykit ei pysynnä narulla ja tukka meinas lähteä päästä. Päätin jäädä vielä päiväksi maalle, vaikka se tarkoittaa sitä, ettei päästä illan treeneihin. Ehkä on ihan hyvä pitää välillä huilitaukoa treenaamisesta, koska ollaanhan me koko kesä aika tiiviillä tahdilla vedettykin agilityn osalta. Ja täytyyhän jonkun pitää Ritan perintöä yllä täällä Karstulassakin - Fannilla on hyvin hyppysissä tuo oravaraivo ja Ipe on kunnostautunut keskellä pihaa -makoilussa.

Kävin aamupäivällä Ipen kanssa kotiseutumatkalla loggaamassa pari purkkia. Jännästi sitä löytää geokätköilyn avulla itsensä uusiin paikkoihin paikkakunnalla, jossa on kumminkin asunut sen 20 vuotta. Ja kuinkas ollakaan, sen kerran kun Ipe löytää purkin ennen mua, niin ei ollut yhden yhtä palkkanamia mukana. Kovin mielissään se oli ylitsevuotavista kehuista ja rapsutuksista, mutta silti katse hamuili taskulle tuon tuosta. Kyllä siitä vielä oiva geokätköilijä saadaan!

Meidän metsurointiurakka sai eilen näyttävän (ja kuuluvan) päätöksen. Vois kuvitella, että kun on kaks päivää heilunut vesurin kanssa ilman ensimmäistäkään vahinkoa, niin sitä olis jo voiton puolella. Vaan kuinkas ollakaan, menin sivaltamaan sen viidakkoveitseni kanssa turhan kriittisille koordinaateille. Yksi pieni kuusentynkä pisti niin silmään, että kävin virkaintoisena sitä vesuroimaan. Ensimmäinen osuma. Toinen osuma ja BOOOM! - kuusen juuresta rävähti jättimäinen vesisuihku suoraan naamalle ja kun olin kiljuen päässyt alta pois niin se kohosi kahden metrin korkeuteen komeana suihkulähteenä. Vasta sen jälkeen kun olin pienen hetken luullut, että vesi suihkuaa ihan oikeasti jostain kuusen mystisestä elämänlähteestä, tajusin että sammaleen alla taisi olla vesijohto rantaan. Hupsistasaatana. Mukava pirautella iskälle töihin: "Moi. Ihan nopee teoreettinen kysymys: jos sää löisit vesurilla vesiputkeen, niin millä sää korjaisit sen? . . ."