Sunbathing

Torstaina mentiin Turkuun ja takaisin. Kerrankin saatiin matkaseuraa, kun Maiju lähti Ihmeen kanssa mukaan. Ihme on niin herttainen, jopa Ipenkin mielestä soveltuvainen leikkiseuraksi. Perinteiseen "mitäs teille kuuluu?" -kysymykseen mulla ei ollut Tanjalle tilitettävää kuin karvanlähdöstä ja käsittelyn aikana kävikin ilmi, että Ipe on tosi kivassa kunnossa. Ensimmäistä kertaa ikinä ranka oli käytännössä kokonaan suora! Käsittämättömän hienoa. Puolitoista vuotta ollaan tehty työtä sen eteen ja nyt vihdoin vaikuttaa siltä, että ongelma on selätetty. Ihanaa olla kerrankin toiveikas sen suhteen, että ehkä tämä ei olekaan ikuisuusongelma.  Säännöllisellä ylläpidolla voidaan hyvinkin päästä selville vesille.

Loppuviikko on edennyt omalla painollaan, Ipe on ollut pari päivää kevyemmällä liikkumisella hoidon jäljiltä ja ollaankin maleksittu Sorsapuistossa ja nautittu auringosta. Unna on ollut iloinen ja itsevarma oma itsensä. Sen lokinmetsästyspotentiaalia jaksan kadehtia kerta toisensa jälkeen. Eilen nautiskeltiin aamuauringosta puistossa ja vastaan lensi lokki noin kolmen neljän metrin korkeudella. Unna päätti haluta aamupalaksi lokkipaistia ja hyppäsi ainakin viisi senttiä ilmavan hypyn ja louskaisi leuoillaan ilmaan. Olipa lähellä, tuumasi hän varmasti.

Eilen illalla rötvättiin sohvalla tyttöjen kanssa ja katsottiin KidSingiä. Tekis mieli aloittaa siitä, kuinka eettisesti arvelluttavaa on laittaa lapset laulamaan elämää suurempia kappaleita suoraan lähetykseen ääni jännityksestä kireenä, mutta taidan jättää tällä kertaa... Sillä asia koskee sitä nappisilmäistä pikku-Jania (10 v.), joka videoinsertissään tuumasi, että "jos musta ei tuu poptähteä, niin sitten musta vois tulla vaikka viidakkoseikkailija". Viidakkoseikkailija! Miten on mahdollista, ettei mulla ole käynyt tuommonen vaihtoehto pienessä mielessäkään?! Käsittämättömän hienoa idea! Jos tulen siihen tulokseen, ettei musta tulekaan opettajaa, niin aion taatusti ryhtyä viidakkoseikkailijaksi. 

Mun piti aamulla jättää koirat päineen kotiin ja lähteä Mouhikselle koulutukseen, mutta herätessä oli jotenkin huono olo. Päätin jäädä lepäämään ja olipa onni, sillä parin tunnin päästä Unna sai kohtauksen. Reilu kuusi viikkoa edellisestä, joten pitkälle ollaan päästy. Mutta kyllähän se silti pisti vähän alakuloiseksi mielen. Kohtaus oli suhteellisen maltillinen ja jälkitokkura todella lievä. Lähdettiin aamukävelylle puistoon ja otettiin iisisti. Kohtausten jäljiltä Unna unohtaa onnekkaasti sen kuinka vieraille koirille haukutaan ja epäonnekkaasti sen kuinka tehdään tarpeet. Tunnin verran chillailtiin aurinkoisessa puistossa, ennenkö tirriäinen muisti, että pitäisi varmaan yön jäljiltä pissata.

Fridan kilpirahastestin tulokset tulivat tällä viikolla ja ne oli puhtaat. Kliinisesti punaisella on terveen paperit, joten seuraavaksi etsimme oireille syytä  lihashuollosta ja jos sekään ei auta, niin jätämme ne omaan arvoonsa (korvien väliin). Kevätaurinko on piristänyt ketun mieltä kummasti, pienikin aurinkopläntti jossain niin Frida on paikalla. Ja jos pläntti sattuu olemaan keittiönpöydällä niin sehän istua tapittaa lattialla niin pitkään, että joku ystävällisesti nostaa sen makaamaan pöydälle. En oo itekään varma, kuinka ok on sallia koiran oleminen ruokapöydällä, mutta olipahan mulla hyvä hyvä seuraneiti kun kirjoitin portfoliota. Kunnes aurinko siirtyi näppiksen päälle ja Frida kirjoitta melkeen kuusi sivua AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAa.........................