Stay!

Tulihan se takatalvi! Eihän se olis kevät eikä mikään, jossei kunnon takatalvea saada. Ja uusi lumihan on tunnetusti vanhan surma, joten tämä enteilee hyvää. Niin hyvää, että vein suosiolla sukset ja monot varastoon ja silittelin samalla reissulla kickbikeä. Sepelit kun häviävät *simsalabim!* kaduilta ja saadaan pururadat vapaiksi raivopäisistä suksijoista, niin myöhän rullataan Ripeliuksen kanssa kickkailemaan.

Meillä on olkkarin lattiatyynyllä meneillään ryhmäpaikkamakuu. Sanoin niille vaan "paikka!" ja siinä ovat ja pysyvät. Uskomatonta, miten tottelevaisia nuo chihuahuaiset karvapallerotkin on - oon niistä tosi ylpee.

Fridasta olen tuplaylpeä, sillä punainen joutui tänään taas eläinlääkärin pakeille. Mikähän siinä on, että kun yks kroonisesti eläinlääkärissä ramppaava saadaa about kuntoon, niin toinen jo kolkuttelee ovia? Eläinlääkärikäyntien määrä lienee vakio meidän taloudessa. Marraskuussa (muistin virkistämiseksi) Fridan selkä kuvattiin, kun se teki yhtäkkiä stopin sohvalle hyppäämisen ja venyttelyn kanssa. Rangassa ei mitään vikaa löydetty ja oireilu hävisikin ajan kanssa. Kunnes taas. Ennen pääsiäistä se muuttui tosi apaattiseksi ja portaissa kulkeminen oli vaivalloista. Venyttelee todella nihkästi ja tärisee koko ajan. Suunnattiin sitten sisätautilääkärille ja tutkittiin. Ei arista mistään, virtsarakko tuntui käsikopelolla kiinteältä. Ultrattiin virtsakivien  (ja märkäkohdun) varalta. Rakko ja kohtu fine. Se suunnaton hilseily oli lääkärin mukaan vähän turhan suunnatonta. Otettiin sitten kolme putkiloa verta ja tsekataan verenkuvan lisäki kilppariarvot. Ainoa varma diagnoosi tähän mennessä oli: "ompa se kiltti". Niin..punainen on tosiaan aika helppo käsiteltävä, tosin vain sen takia että se menee kauhusta toimintakyvyttömäksi. Varsin oli helpottuneen oloinen koira, kun päästiin kotiin.

Raita, Viima ja Isla

Aamulla seikkailtiin iloisemmissa merkeissä, kun ajeltiin Mapen kanssa Johannalle morjenstaan siskolikkaa ja tätiä. Koirat painattivat ulkona ensin hyvän tovin, tosin Ipeä kiinnosti enemmän touhuta 2½-vuotiaan taaperon kanssa. Tuo pörrö on aika liikuttava penskojen kanssa. Sisällä Ipe ja Raita nysväsivät kylkimyyrypainia, joka oli superliikuttavaa, koska siskokset ei ole pitkään aikaan varsinaisesti painineet vaan hommat hoidetaan yleensä ulkona niin, että Ipe kyylää Raitaa ja Raitaa ketuttaa Ipen painostus. Muutenkin tyttöjen välit on enemmän olleet aina sitä takaa-ajomeininkiä, kun taas Viisel-veljen kanssa Ipe on aina tykännyt kylkinujuamisesta. Voi, kun jonain kauniina päivänä Ipe saisi oman (kokoisensa) kaverin, jonka kanssa voisi kylkimyyryillä päivästä toiseen. <3