sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Etsii etsii, vaan ei löydä


Virkaneiti pääsi tällä viikolla lisähommiin oikein kunnolla, kun perjantaina lähdettiin Kaisan ja Vipsun kanssa aamuvarhain tsekkaamaan uudestaan samaa karkulaista, jota oltiin tiistaina Ipen kanssa kahdestaan etsimässä. Vipsu hoiti suurimman duunin ja Ipe joutui makoilemaan autossa käytännössä koko aamun ja aamupäivän. Tulomatkalla tarkistettiin (#15) yksi mahdollinen näköhavainto noin 20 km päässä katoamispaikalta. Ipe pääsi hommiin vilkkaan maatienvarrella ja melko nopeasti kävi ilmi, että paikka oli tyhjä. Energiaa täynnä se mennä sinkoili aivan valtoimenaan ja toivoi varmaan viimeiseen asti, että sieltä olisi jäljen voinut nostaa. Mutta kerran jälkeä ei löytynyt, niin vei lopulta takaisin autolle. Vajaan 1,5 km lenkin se heitti tienvartta ja metsää pitkin. Oli aika kiva huomata, että virkaintoisuudestaan huolimatta antoi selvästi ymmärtää, että paikka on tyhjä. Voishan se nimittäin tehdä senkin tempun, että lähtisi jäljestämään vaikka hirveä tms. kiinnostavaa. Kiltti Ripelius. <3 (Tämän keissin koira löysi kotiin lauantaina.)


 Perjantai-iltana klo 19.00 sain tiedon uudesta keissitä ja klo 19.40 olin Ipen kanssa paikalla (#16). Aamu oli ollut niin iisi, jottei iltavuoro tuntunut missään. Vedettiinkin 3,5 km jälki koleissa rantamaisemissa, jossa karkuri oli ilmeisesti päässyt alkuviikosta vielä kulkemaan jäitä pitkin, sillä Ipe ilmaisi useaan kertaan järvelle ja yrittikin muutamaan kertaan jäälle, mutta huomasi nopeasti ettei sinne enää ollut asiaa. Vauhti oli varsin rehvakas ja vire niin rento, että oletin karkurin olevan suhteellisen kaukana. Hämärä alkoi jo laskeutua, joten jouduin loppualkkaamaan taas eräästä ilmaisusta ja lopettaa hommat sillä erää siihen. Lauantaina Sari lupautui Lyylin kanssa jatkamaan hommia siitä, mihin me lopetettiin. Aktiivinen jäljestysaika oli trackerin mukaan tasan tunti, joten kyllä sillä aika hyvän iltaväsytyksen sai koiralle aikaan. Kaiken kaikkiaan hyvän tuntuinen etsintä. Välipalkkasin pari kertaa selkeistä suuntailmauksista ja yhdessä kohtaa pidettiin leikki- ja juomatauko, kun odotettiin peesaajaa paikalle. Vaikka nollattiin puolessa välissä, niin jatkaminen onnistui vaivatta. Tai ehkä juuri sen nollauksen takia yli kolmen kilsan jälki kulki niin vaivattomasti.

Nyt nollataan sitten huolella ja rällätään maalla muutama päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti