Varovaisesti virka-aikaan

Aloitettiin päivä ahkerasti jo kahdeksan jälkeen ja lähdettiin etsintään (#10). Ipen reilun viikon mittainen nenätauko oli tehnyt hyvää, työskentely oli taas huolellista ja tarkkaa. Tehtiin hommia noin 50 minuutin ajan, matkallisesti vain puolen kilometrin säteellä pyörittiin. Karkuri oli 4-vuotias narttu, joka oli säikähtänyt ilotulituksia reilu viikko sitten. Ipe tutki tarkasti pihan lähialuetta ja löysikin selkeitä makuupaikkoja ulkorakennuksista. Selkeä ilmaisu myös tiettyyn ilmansuuntaan ja täysstoppi etenemisen suhteen.

Pikimusta työkalu

Tästä huomasi erinomaisesti sen, kuinka paljon etsittävä koira vaikuttaa työskentelyyn. Edellisin kerran etsittiin riiureissulla ollutta nuorta urosta, josta kirjoitinkin. Käytiin jäljestämässä sitä toiseenkin kertaa (#9) viikko sitten maanantaina, jolloin työskentelyn perusteella oltiin ihan karkurin kannoilla. (Seuraavana päivänä tyyppi olikin muina miehinä tassutellut takaisin hoitopaikkaansa!) Ipe teki töitä aika letkeästi ja vauhdikkaasti. Nyt kun kyseessä oli muutenkin arka koira ja vielä säikähtäen lähtenyt, niin eteneminen oli va-ro-vais-ta - ettei vaan säikäytetä sitä edemmäs. Kuitenkin rentoa, mutta hidasta ja tarkkaa. Ei minkäänlaista rymyämistä metsässä, niinkuin yleensä. Tietynlainen vieraskoreus on selkeästi havaittavissa, jos etsittävä on säpsynä. Eli on siitä jotain hyötyä, että on ylisensitiivinen koira!