Paimenen rintafileet ja muita arkisia asioita

Se alkaa aurinko paistaa tännekin risukasaan! Viikko on mennyt suurilta osin opintojen parissa, mutta ollaan myö keretty tekemään pikkasen jotain muutakin - kuten maratonijäljestys ja äkkilähtö Turkuun. Tosin aina kun on ollut pienikin hetki ylimääräistä aikaa, niin mitäpä muutakaan me tehtäisiin kuin laskoteltaisiin (tai pelattaisiin Unnan kanssa palloa). Joskus parhaimmista sohvapaikoista käydään kiivasta taistelua...

Ensiksi täytyy kuitenkin iloisesti ilmoittaa, että Unna on voinut toistaiseksi erittäin hyvin! Lääkkeen aloitus ei ole aiheuttanut lääkepökkyrää, jota pelonsekaisin tuntein odotin. Sen sijaan täällä on ollut semmonen tättähäärä taas vauhdissa, että isommatkin jo väistyy tieltä. Unnan ruokahalu on kasvanut eksponentiaalisesti, jos sen puruvoima olisi suurempi, niin olisin varmasti menettänyt jo muutaman sormenpään. Jossei se ole syömässä tai pyytämässä ruokaa, niin sitten se pelailee palloa. On se vaan aika liikkis.

Maanantaina käytiin tosiaan hommissa Ipen kanssa, kun jäljestettiin erästä koiravanhusta (etsintä #11). Se keikka ei ollutkaan ihan hetkessä ohi, sillä varsinainen jäljestys kesti 1½ tuntia ja etsinnässä oltiin reipas 5 tuntia! Aikamoinen urakka, joka onneksi päättyi ihan onnellisesti. Hiukan tuuliajolla olin Ipen työskentelyn kanssa - jotain outoa siinä oli, mutta ei mitään käsitystä, mistä kaikki kummallisuudet johtui. Ei varmaan auta kun laittaa nokka kohti uusia treenejä ja etsintöjä. 

Keskiviikkona agitreenien sijaan lähdettiin käymään Turussa, kun onnekkaasti saatiin Tanjalle lyhyellä varoitusajalla aika. Ipe ei ole tuntunut hyvältä agissa viime aikoina ja sen jalat on oudosti lipsuneet sellaisilla alustoille, jossa ne on ennen pitäneet normaalisti. Tuosta jalkojen lipsumisesta Tanja jo epäili kaularangan ongelmia ennen kun oli edes koskenut koiraan. Ja niinhän ihan perustaivutuksissa kävikin ilmi, että jotain häikkää kaulassa on vasemmalla puolen. Mitään supervakavaa se ei onneksi ollut, vastasi hyvin käsittelyyn ja "toimi" taas kunnolla hoidon jälkeen. Jonkun tällin kuitenkin ottanut kaularankaan, jonka vuoksi pidetään nyt pari viikkoa agisaikkua.

Muuten Ipe oli oikein mainiossa kunnossa niiltä osin, missä ongelmia yleensä on ollut. Maksan verenkiertokin oli kuulemma paras tähän asti! Sitten kun se saa nää ikuisuusongelmat kuntoon, niin se keksii jotain uutta. Koirahierojaopiskelijakin jo mainitsi aiemmin kireistä rintalihaksista ja niinhän ne oli edelleen vähän jähmeät. 

Edellisestä osteopatiasta on se 2½ kk ja tuli kyllä tarpeeseen. Aluksi Ipe oli levoton ja yritti kiehnätä itseään pois käsittelystä, mutta jo hetken päästä alkoi silmät lumpsumaan siihen malliin, että taidettiin siellä käydä kolkuttelemassa taas nirvanan ovia...