Eli agilitytreeniä yhden flänkkikoiran kanssa. Mentiin EU-direktiivisten banaanikaarrosten jossain tuolla puolen. Oliskohan korkea aika opettaa tuolla koiralle joku käteentulo -käsky? Agility lienee ainoa laji Ipen kanssa, jossa tauoilla ei ole positiivisia vaikutuksia - ainakaan negatiivisia enempää. Nytkin oli vain kahden viikon katkos ja taas oltiin ihan hurlumhei-kategoriassa.
Valkkutreeneissä oli Lean rääkki vuorossa, jossa mentiin viime kesän tunnelmissa, jolloin tehtiin 10 + 10 + 10 + 10 esteen rataa. Eli lopuksi jo 40 esteen rata. Tällä kertaa muistirääkki oli ihan pala kakkua, vikalla kierroksella yhdessä kohtaa tuli hetkellinen "kumpaan päähän putkea?!" -paniikki, mutta muuten radan muistaminen ei aiheuttanut ahdistusta. Sen sijaan ahdistusta aiheutti maitohapottavat jalat, tulehtuneiden poskionteloiden aiheuttama olo ja perseilevä koira. Maitohapoista selvittiin sillä, että otettiin puomin kontakti huolellisesti - täytyyhän sitä koiraa vähän seisottaa siellä kontaktilla (ja samalla puuskuttaa itsensä taas elävien kirjoihin...)! Poskionteloihin haettiin tänään lääkärin määräämän lääkekuurin sijaan sarvikuono - nähtäväksi jää... Perseilevään koiraan en löytänyt täsmähoitoa.
Meillä oli kahdenlaisia ongelmia: aktiivisesta ohjauksesta etääntyvä avaruusmatkailija ja passiivisesta ohjauksesta herkistynyt kieltonaattori. Kun ihan oikeasti yritin ja käskytin ja anelin, että se olis tullut käteen kiinni, niin se syöksyy (minua koko ajan katsellen) johonkin ihan muualle kun toiveissa oli. Ja sitten kun maitohappoiset jalkani eivät enää jaksaneet ohjata huolellisesti ja käskytin vähän sinne päin, niin se oli kuin tikanpoikanen kädessä kiinni ja otti kieltoja tuon tuosta. Muutama ärräpää taisi tipahtaa radalle, mutta koira ei ollu moksiskaan. Sunnuntaina mennään kisaamaan, joten uskotaan nyt siihen, että paskat kenraalit tietää hyviä kisoja. Kuulethan pyyntöni agilityjumala!
Isla sai mennä menojaan stratosfääreihin, otin tilalle afgaanin <3
Metallin kanssa olemme ottaneet itseä niskasta kiinni ja toimimme tällä hetkellä metodilla: "et saa ruokaa, jos et koske metalliin". Eli suoranaista pakkonoutoahan tämä ei ole, ehkä vain epäsuoranaista... Kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin. Kapulassa edelleen maalarinteippiä, jonka kanssa ei vielä kiiruhdeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti