Fanni oli aluksi vähän pahoillaan, kun huomasi jääneensä ainoaksi kirpuksi kaupunkiin, mutta kyllä se on tästä iloksi jo muuttunut, kun rötvätään kaikki kolme pitkin pituutta sängyssä, syödään herkkuja ja hellitään hermoja sohvalla. Syysflunssa se jostain änki kylään, mutta siitä huolimatta ollaan lenkkeilty varsin ahkerasti. Eilen samoiltiin Kaupin metsässä puolitoista tuntia ja jossain vaiheessa alkoi aurinkokin paistamaan, jotenkin on tullut ihan unohdettua sekin taivaankappale.
Tänään tuli vettä niin reippaasti, että päätin hyödyntää hallitreenimahdollisuutta ja lenkkeillä ulkona vain alku- ja loppulämppien ajan. Treenattiin Fannin kanssa vain keppejä ja aloitettiin merkkitreeni. Tuli hirvee hinku opettaa sille evl-ruutu. Vähänkö ois hauskaa kun tuo painais nasta laudassa oikeaoppisen ruudun!
Ipe sen sijaan teki ruutua voittajan tyyliin, mutta yllätti näyttämällä kyntensä myös priimalla evl-ruudulla. Silmäkoiralle oli ilmeisen paljon helpompaa kun ruutuun ilmestyi myös nauhat, eikä pelkät kulmamerkit. Täytyis ehkä treenata nauhallista ruutua enemmän, kun tuntui epäonnistumisprosentin tulevan rytinällä alaspäin nauhojen ilmestyttyä. Noudoista muisteltiin hyppynoutoa, jossa täytyy vielä vahvistaa paluuhyppyä - etenkin vinoista paluista. Metalli kaivettiin esiin ja kieliposkella kokeilin, josko se "vahingossa" noutaiskin sen ihan kuin tavallisenkin kapulan, mutta paskanmarjat! Erehtyi ottamaan suukosketuksen ja oikein mulkaisi, että "hyi saateri, mikä tuo oli?!" Koska ei kuitenkaan halunnut tuottaa pettymystä, niin nouti sitten lähellä olleen merkin...
Nyt ois taas hyvät neuvot kalliit! Mitenkä tuollaisille neiti Sieväselle saadaan käsitys mukavasta metallista? Pakkonoutoon en haluaisi lähteä, joten jotain inhimillisempää olisin vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti