Toisinaan on rauhallisempaa. Yhtenä päivänä juostaa kisoja ja etsintöjä, toisena vain ollaan ja keskitytään. Meidän koirat on pitäneet hiljentymisretriittiä edelliset kaksi päivää. Töitä paiskivat ihmiset takaa sauman rauhoittumiselle. Eilen saatiin alle puolen kilometrin "lenkkiin" kulutettua 40 minuuttia. Laahusteltiin, tuijoteltiin tyhjyyksiin, haisteltiin jokainen heinätupsu ja pensaan pielus. Hidas käyntihän kaikessa staattisuudessaan kehittää valtavan hienosti syviälihaksia. Koirajoogaa - doogaa.
Tänään oli koirilla harvinaisen pitkä päivä miettiä syntyjä syviä. Reipas kahdeksan tuntia lienee monelle koiralle arkinen yksinäisyys, mutta meidän piskettien kohdalle sattuu vain muutamia kertoja vuodessa -onneksi. Poljin töistä kotiin niin lujaa, että tuli samalla tehtyä aerobinen harjoitus. Akkujen lataaminen lienee ihan paikallaan, etenkin Ipelle, sillä tälle viikolle on ohjelmassa vielä treenit ja vähintään kuusi kisastarttia.
Fannille puolestaan tämä mitään tekemättömyyden sietämätön keveys tuli ihan oikeaan kohtaan, jotta mustangi on saanut paranneltua jalkaansa. Parempaan päin on menty päivä päivältä, tosin edelleen keventää hiuksen hienosti reippaassa ravissa ja laukassa. Ulkoilut on pidetty kohtuullisena ja rasitusta vältetty, mutta tiedättehän te Fannin - kun selkänsä kääntää niin se jo kaahottaa johonkin suuntaan. Luulen, että selvittiin säikähdyksellä.
Doogaa :DDD
VastaaPoista