Agirodun karnevaaliosuus ja jälkilöylyt

Vielä yksi päivä aksaa Teivossa. Totta puhuakseni ei enää napostellut niin paljon kun olisi kenties pitänyt, mutta onneksi sunnuntai on aina se epämuodollinen hauskuutuspäivä. Meillä oli joukkuekisaan oikea iskuryhmä: äippä-Nasu ja kolme rautaneitoa; Ipe, Yemma ja Raita. Nuoret ja nenäkkäät likat kuvitteli, että harvakseltaan treenaava/kisaava äitimuori olis ollut joukkueen painolasti, mutta Nasu pesi koko katraan ja näytti tyttärilleen kuinka homma toimii!

Ipe, Nasu, Yemma & Raita

Ipe lähti etulinjassa ja oli vireystasoltaan jotain saippuan ja panssarivaunun luokkaa. Mennä kaahotti mukavan kurittomasti. Oma tatsi oli hukassa ja ohjausvalinnatkaan ei ihan täsmännyt tämän päivän tekemisen tasoa. Lisäksi Linnan Teemun rata kisaaville makseille oli minusta ärsyttävän haastava ottaakseen huomion, että joukkueissa oli paljon alemmankin luokan koiria. Hyllytettiin kerran jo alkutaipaleella ja loppumatka kangettiin vaivoin maaliin. Tai maalisuoralla kyllä pistettiin nato-ohjus lentoon ja painettiin aika huolella. Jos tuo jotain osaa, niin irrota loppusuoralla! Nasu-mamma paineli Even kanssa hienon radan, yksi rima ripsahti alas. Yemma ja Katja veti sikahienosti, pari kauneusvirhettä. Vitsi, että meillä puntti tutisee kun tää pari nousee kolmosiin ihan just! Raita-reikäpää kiisi Mapen kanssa ankkuriosuuden ja älyttömän hienon asenneradan vetivätkin. Ihan läpällä lähdettiin kisaamaan, mutta hitto soikoon - tässä tiimissähän olis ainesta! Sukuvika sijoittui kuitenkin yli 50. joukkueen seasta sijalle 10. Ens vuodelle jäätävät korkeanpaikanleirit ja valmennusviikot, niin vähänkö ollaan kovilla!! ;D

Kotimatkalla kello oli vasta yksi, joten päätettiin hellepäivän kunniaksi kurvata suorinta tietä Orivedelle. Sauna kuumaksi ja järveen! Lisäksi mummu ja pappa paistaa maailman parhaimpia lettuja. Ripsireunaiset letut, jätski ja mansikat - siitä ei kesäherkku parane. Mukamas rentouduttiin kovan tourneen jäljiltä, mutta vesiurheiluksihan se Ipen osalta meni - treenattiin pellehyppyjä. (Henkan mielestä myös mun veteenmenot saattoi luokitella pellehyppy-kategoriaan...)

Aikamoinen viikonloppu. Lääh ja puuh. Ipe oli varsinainen työmyyrä. Aina kun se hetken näytti siltä, että silmät lupsuu ja väsymys käy käpälään, niin napista painamalla se oli jo valmis hommiin kun ehdotti agilityä. Sitkeä kaveri, joka jaksoi painaa niin hellelukemissa kuin rajussa ukkosmyrskyssäkin. Vaikka tuloksellisesti viikonloppu oli varsin hyllypainotteinen, niin kummasti tuo avoSM-finaaliin pääsy ja hyvä siihen asti -asenneradan juokseminen lämmittää mieltä. Se tunne, kun mennään ihan veitsenterällä, on niin koukuttava, että tässä sitä taas selataan kisakalenteria...