lauantai 12. lokakuuta 2013

Ohjattua ohjattua


Eilen oli varsin historiallinen päivä, sillä me aloitettiin ihan oikeissa tokotreeneissä. Siis kouluttaja ja treenikaverit ja kaikkee! Siitä on hetki aikaa, kun ollaan oltu ohjatuissa treeneissä - Ipe oli silloin ehkä häävin vuoden ikäinen. Mutta meillä kävi tosiaan munkki ja päästiin valmennusryhmän kouluttamaan ryhmään eli meidän perään katsoo koko talven seuran tokokerma. Vaatimattomasti ensimmäisenä kouluttajana maajoukkue-Anu.

Treeniaiheena oli ohjattu nouto. Ipe on tehnyt oikeastaan vaan merkkiä, suuntia vähän namialustoilla. Mun tokotreenaaminen kaatuu usein epäoleennaisiin ja oleennaisiin pikkuseikkoihin, kuten sääntöepäselvyyksiin jne. Mitä käskyjä pitää/saa antaa? Kuka niitä sääntöjä oikeasti jaksaa lukea? Noh, selvispähän nyt sekin, että merkille pitää pysäyttää ja suuntakäsky saa olla esim. vasenhae. En kyllä tiedä vielä, että tulenko käskyttämään pelkkä hae vai pelkkä suunta vai molemmat. Onko jollain preferenssiä?

Keskityttiin kuitenkin vain merkkiin ja sille hakeutumiseen häiriöistä huolimatta. Merkkiä ei olla tehty taas miesmuistiin, joten siihen nähden se meni sinne ihan mallikkaasti. Paikka oli vähän etäällä, joten sitä täytyy lähteä hiomaan lähemmäs merkkiä. Rintamasuunta oli kuitenkin ihan kelpo. Sitten otettiin haastetta lisäämällä "kapulat" eli lelut molemmille puolin, merkin kanssa samaan linjaan. Merkki unohtui sen siliän tien ja hervottoman kokoinen silmälukko iski päälle. Kamala tuijotus leluun, ei tullut kuulonkaan että olisi kyennyt tekemään mitään järkevää siinä hetkessä. Hyvänä neuvona saatiin rikkoa huomio käskyttämällä esim. seuruuseen tai maahan. Palkkailin jonkin verran myös pelkästä kontaktista. Parilla ekalla "merkki" -käskyllä syöksyi suvereenisti lelun kimppuun. Muutamalla huomautuksella luopui siitä ja haki merkin, vaikkakin hitaanlaisesti. Vaikeutettiin heittämällä lelut merkin viereen, jossa hiffasi mukavan nopeasti, että merkki on merkki. Lopuksi palattiin kapulapaikkoihin ja oikein haetusta merkistä vapautin lelulle, mutta nyt se ei enää tiennyt saiko siihen oikeasti koskea vai ei. Tyyppi oli ihan ymmyrkäisenä ja oli oikein silmin nähden huomattavissa, kuinka kovaa sillä päässä raksutti.

Lopuksi otettiin toisen ryhmän kanssa yhteinen paikkamakuu. Tais olla lähemmäs 15 koiraa rivissä. Meidän viimeisin koemainen paikkamakuu on tehty viime joulukuussa eli on siitä hetki aikaa. Meni ekasta alas, vaihtoi lonkalleen ennen kun kerkesin edes piiloon. Oli suhteellisen rauhallinen, tuijotti piiloa ja kääntyi kyllä katsomaan Anua kun käveli häiriönä koirien välistä. Palatessa katseli hieman jopa hätääntyneen näköisenä muita ihmisiä ja haki katseella selvästi mua. Jotenkin se yli kymmenen ihmisen "ilmestyminen" sekoitti sen ja hukkasi mut silmistään. Tajusi vasta kun olin ihan lähellä ja huojentui silmin nähden. Menin ite niin epävarmaksi sen hapuilevasta katseesta, että eikö se noussut sivulle jo pitkästi ennen käskyä. Vaikka meillä on ollut varmat paikkamakuut aina, niin tunnistan kyllä tämän kohdan meidän heikoimmaksi lenkiksi. Se hetki kun palaan koiran viereen ja odotetaan ksäkylupaa. Se on piinaava. Vaatii siis treeni.

Hauskat treenit ja oon jo ihan älyttömän innoissani tulevasta kaudesta. Tiedän, että tuun saamaan niin paljon hyviä neuvoja ja ideoita treenaamiseen, että motivaatio kasvaa aivan varmasti. Isoin ongelma on kuitenkin ollut aina se, etten osaa varioida ja haastaa koiraa siinä määrin kuin olisi tarvis. Sen vuoksi meidän treenaaminen on ollut tylsää ja yllätyksetöntä.

Jäyhä Jököttäjät
Tänään päästiin taas etsintöjen makuun. Viimeisestä on jonkin verran aikaa, sen susikeikan jälkeen uskaltauduttiin onneksi suhteellisen pian helpolle ja hyvällä sykkeellä vedetylle keikalle (etsintä #27), joten suurempia traumoja ei ainakaan koiralle jäänyt. Saatiin hyvä peesaajakin matkaan, kun Nassu lähti liinalainan lisäksi seuraamaan etsintää.

Aamulla haettiin Pirkanmaan kissoja oikein olan takaa. Ensin Pirkkalassa (#28) ja heti perään Kangasalla (#29). Etenkin Kangasalla Ipe teki hommia rautalangasta vääntäen, joten ei jäänyt epäselväksi karkurin mahdollinen olinpaikka. Rengasti isohkon pellon ja ilmaisi sen kolmesta eri ilmansuunnasta. Peukku Ripelle!

Täytyy kyllä sanoa, että varsin on onnellisen näköinen koira kun se on kolmen viikon totaalilepo-100km vaellus-totaalilepo -vaiheen jälkeen päässyt käyttämään päätään ja nenäänsä. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti