Uusi kausi, uudet kuviot

Muistan elävästi miltä tuntui mennä ensimmäistä kertaa valmennusryhmän treeneihin. Siitä on pian kolme vuotta aikaa - Ipe oli alle 2-vuotias ekaluokkalainen ja minä olin epävarma sekä monen monta oppia köyhempi. Oli ensinnäkin huikeata, että meidät oli valittu ryhmään monien kovien koirakoiden joukkoon. Suoraan sanoen pelotti ihan kamalasti, että epäonnistun ja jätän odotukset täyttämättä. Odotukset, joita ei kaiketi ollut edes olemassa, muualla kuin omassa päässä.

Eilen, 3-luokkalaisina agilityvalioina, juhlittiin valmennusryhmän päättäjäisiä totuttuun tapaan hurjasti herkutellen ja mainiosta moniotellen (tästä videomateriaali luvassa myöhemmin!) Tällä kertaa päätösbileissä oli meille todellista haikeuden tuntua, sillä kulunut vuosi oli meille toistaiseksi viimeinen valmennusryhmässä. Päätös jättää hakemus laittamatta kypsyi varsin nopeasti siinä vaiheessa kun kesällä varmistui, että Tamsk saa uuden jäsenen Pehkosen Samusta. Lyhyehkön henkisen painostuksen jälkeen, meillä oli timanttinen ryhmä kasassa! Eikä tarvinnu edes kiristää, uhkailla tai lahjoa.

kuva

Kaiken kaikkiaan meidän agility on juuri nyt soveliaassa vaiheessa muutokselle - on aika alkaa ottamaan löysiä pois. Sen vuoksi odotan aivan älyttömän innoissani tulevaa talvea. Loistavan koutsin lisäksi, meillä on muutoinkin loistotiimi, jota seuraamalla saavutetaan varmasti oma oppinsa. Mm. kahden vuoden tauon jälkeen siskokset Ipe ja Raita ovat reunited, mikä on Ipen mielestä varmasti enemmän kuin sata jäni...ksenpapanaa.

Mikään ei olisi voinut päättää meidän valmennusryhmäuraa hienommin kuin se, että treenikaverit äänestivät minusta ja Ipestä Vuoden valmennusryhmäläiset! Oon niin vilpittömän onnellinen ja otettu tästä kunnianosoituksesta, kiitos ihanat! <3 Mikä hienointa, niin tämän tittelin mukana tulee jo legendeksi muodostunut Pekan malja -kiertopalkinto. Voin kertoo, ettei kovin moni agilitaaja tule uransa aikana kyseistä pystiä saamaan, joten ollaan todella etuoikeutettuja siinä mielessä. Se on vaan niin valtavan kokoinen, etten tiedä mihinkä sen pistän...