Melkeen yhtä hyvis!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tänä aamuna herätä kiven heiton päässä Barraksesta ja ahkeroida itsemme maanantain kunniaksi vajaaseen puoleentoista kilometriin ihastelemaan kolmen skandin maisemia. Sitten sattui niinkin harmillinen asia, että Henkka sai työsuhteelleen jatkoa, joten työn oli mentävä huvin edelle. Kummallisen ristiriitainen tilanne olla samaan aikaan onnellinen toisen työmahdollisuudesta ja kiukkuinen kariutuneesta vaellusreissusta. Toki teoriassa olisin voinut lähteä Ipen kanssa kahdestaan, mutta ottaen huomioon meikäläisen suuremmoisen suuntavaiston ja rajallisen kyvyn kantaa määräänsä enempää kiloja, lienee järkiratkaisu jättää erämaavaellus toiselle kertaa.

Kun pohjoisen reissu oli virallisesti pistetty jäihin, laitoin saman tien viestiä ystävälle, jonka tiesin olevan valmis pienelle ruskaretkelle. Niimpä eilen kolmen ystävän, kahden alle 3-vuotiaan(!) ja Ipen kanssa sullouduimme autoon ja ajeltiin Saarijärven Pyhä-Häkkiin, joka on yksi Suomen pienimmistä kansallispuistoista. Ei siellä maisemat ihan pohjois-Norjan kanssa kilpaillu ja pääkin oli täynnä hirvikärpäsiä, mutta seurasta en tinkinyt piiruakaan! En muista millonka oltaisiin viimeksi oltu kolmisin kimpassa missään ja siihen päälle yks hupaisa pian 3-vuotias ja yksi vaivaton 2-kuinen, niin johan oli syysretki! Paistettiin soijanakkeja ja syötiin suklaata retkipaikalla. Ihasteltiin suomaisemia, samoiltiin pitkospuilla ja nauraa räkätettiin.

Pyhä-Häkissä on tullut käytyä joskus 90-luvulla, jolloin mieleen jäi elävästi lihansyöjäkasvit. Niitä kylttien mukaan pitäisi edelleen olla alueen nevoilla, mutta tällä kertaa nuo verenhimoiset kukkaset jäi näkemättä. Hirvikärpäsiä oli sekä paljon että runsaasti, mutta niien kanssa pärjää suhteellisen mukavasti jos ei menetä hermojaan. Ipe oli rennon letkeä reissukoira, kuinkas muutenkaan. Luuli varmaan olevansa pidemmälläkin vaelluksella, sen verran tottuneesti pisti virransäästöasentoon kun päästiin retkipaikalle.

Aina ei tarvihe lähteä kauas, että pääsee eräfiilikseen!