Basil-hiiri, mestarietsivä

Tänään tapahtui kirppuliigan vallankumous kun jälkitreeneihin lähdettäessä IPE jäi kotiin ja FANNI lähti mukaan! Alkeiskurssin kouluttamisen sivussa päätin alkaa tekemään rauhalliseen tahtiin Fannille alkkarijälkiä. Kyllä, chihuahuasta leivotaan nyt jälkikoiraa!

Tehtiin kaksi noin 100 metrin metsäjälkeä. Maalissa oli Kira. Älyttömän jännää. Tiesin arkielämästä, että Fanni on aktiviinen nenänkäyttäjä ja siellä on sitä potkuakin, jota hommassa vaaditaan. Mutta kyllä pienenSUUREN koiran epävarmuus paistoi läpi etenkin ensimmäisellä jäljellä. Alku on tietenkin kankeaa, kun on seitsemän vuotta yrittänyt pitää tuon kirpun röyhkeyttä aisoissa ja nyt tartteiskin tarttua tilaisuuteen ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Lisäksi semmonen pieni juttu, että umpimetsässä Fanni ei koskaan kulje mun edellä. No eihän sitä meinannut saada etenemään siellä kuin vierellä kulkien. Ravisteli ja rauhoitteli itseään koko ajan. Merkkasi kuitenkin jäljen suunnan koko ajan.

Toinen jälki tehtiin polulle, jossa työskentely oli jo huomattavasti helpompaa! Aika ihana oli huomata, että toiselle kierrokselle lähdettäessä se oli odottavaisin mielin jo autosta otettaessa. Lähti sukkana jäljestämään, teki tarkkaa työtä maavainulla ja eteni lähes koko ajan reippaasti. Saatoin antaa sille jo liinaakin muutamia metrejä ja silti eteni itsevarmana eteenpäin. Kun maantieteelliset olosuhteet antaa periksi, niin kyllä se jäljestää pystyy! Umpimetsässä "irtoaminen" vaatii vielä hommia. 

Ja siitä liinasta puheenollen...tuo Ipen 10 metrinen grippiliina on vähän turhan järeä kalu Fannille. Ihan uteliasuuttani punnitsin sen, niin onhan se yli 10 % sen elopainostakin. Toisen jäljen jälkeen lähdettiin takaisin autoille ja ihmettelin kun Fanni jäi jälkeen. Vilkaisin taakseni niin siellä se pikkumusta väänsi tarmokkaasti semmoisella etukenolla liinaa perässään, että näytti surkuhupaisasti lähinnä tältä. Eli tartteis saada chihumitoitukselle passeli liina. "Hyvää päivää, myydäänkö teillä metrikaupalla kengännauhaa?"