Voi pahus!

Suomalainenhan valittaa säästä - aina. Toki onhan tämä lähes 30 plusasteen lämpötila aika tukala, mutta ompahan lämmintä - kerrankin. Päivisin oon töissä (mukavassa +21 asteessa) ja illaksi hakeudun sellaiseen ympäristöön, jossa on mahdollista uittaa itseään ja koiria.

Eilisissä agitreeneissä helle oli pienin murhe. Fanni pääsi kerrankin seuraneidiksi mukaan ja lämppälenkillä käveltiin iloisessa 7 koiran (6 eri rodun!) seurueessa. Uitettiin koirat järvessä ennen kentälle menoa ja oltiin valmiita, joskin vähän vetämättömiä, illan treeneihin. Ipe ja Fanni oli tavalliseen tapaan rataantutustumisen ajan samassa pylväässä kiinni. Jossain vaiheessa kuului kamala rääkäisy ja Fanni piteli vasenta etujalkaansa ylhäällä. Aristi ojennuksia, mutta luut tuntui ehjiltä. Vein Fannin sitten autoon (takaluukku auki!) huilaamaan ja treenattiin eka kierros Ipen kanssa.

Outi oli tuonut mukavan ranteet auki -radan, jossa oli lähes tulkoon ylitsepääsemättömiä ongelmia kaikilla. Ihan hirveetä vääntöä. Sellanen rata, jossa olis tarvinnut tähtiportin ilmiintyäkseen toiselle puolelle kenttää. Hauskin oli se, että Ipe veti heti laakista yhden vaikean puomin leieröinnin ihan oikein. Haki siis kauniisti puomin takana olevalle hypylle, mutta sitten kun se pässi kerran äkkäs, että tuossahan oli tuommonen hirveen ihana puomikin, niin ei vaan saanut ajatustaan kääntymään takaisin sinne hypylle. Ihan luukut auki. Voi huokaus.

Väliajalla lähdin uittamaan Ipeä ja tsekkaamaan Fannin. Kääpiö oli ihan silmät puoli tangossa ja tärisi kipuaan. Ei varannut yhtään painoaan etujalalle. Otin sen kainaloon ja annoin kylmähoitoa järvessä. Laitoin kamat kasaan ja lopettiin treenit aiemmin. Ipe oli vielä jäähdyteltävä, joten kannoin Fanninkin mukana ja dippasin taas viileään veteen. Kotona pidin kylmähaudetta parikymmentä minuuttia. Levon jälkeen oli niin kipeä, että kiljaisi jo pelkästä syliin nostamisesta. Illalla (vai yöllä - klo 23?) pyöräilin Ipen kanssa Rauhanniemeen uimaan ja hain samalla reissulla naapurista Rimadyliä. Onni on pieneläinhoitajaystävä ihan naapurustossa. Kipulääkkeellä Fanni nukkui ihan levollisesti. Iltapissalle en sitä saanut - ulkona vain seisoi paikallaan.

Aamulla näytti jo paremmalta, venytti etupäätä normaalisti ja varasi painoa jalalle. Kävely on ihan puujalkaisen menoa. Meidän ell-aseman ortopedille oli seuraava vapaa aika vasta ensi torstaille - mennään levolla ja kipulääkkeellä nyt viikonlopun yli. Jos ei ala toipumaan, niin sitten on katsottava joku muu lääkäri jo alkuviikolle. Aamulla ei edelleenkään liikkunut pihalla, edellisestä pissasta oli 18 tuntia... Kävin Henkan kanssa brunssilla Tammelantorilla ja torimansikoiden kanssa kotiin. Koitettiin uudestaan ulkoilua, jolloin kykeni vihdoista viimein tarpeilleen. Mukava 20 tunnin seurapiirirakko tuolla mustangilla. Vitsit, että harmittaa! Fanni on niin onnettoman näköinen murheellisena, se kun on normaalisti sellainen tärpästikkeli. Pakko vaan toivoa, että kyseessä on "vain" venähdys, jonka aika parantaa.