Meidän vuoro alkoi lupaavasti hylkäyksellä heti toiselle esteelle. Koska muita maksikoiria ei ollut nokittamassa ja viemässä meidän mitalia, niin yritettiin uudestaan. No sehän meno vallan mainiosti aina kolmanneksi viimeiselle esteelle asti, jolloin tapahtui se kuuluisa "meni jo" -hylly. Siihen asti törkyhyvä rata! Hyvä Ipe <3
Mentiin hetkeksi jäähylle ja toisella kierroksella palattiin mitalinmetsästykseen varmana voitosta. Taas rullaava rata alla, mutta siinä edellisellä hyllykohdalla otin vähän turhan tiukasti kiinni ja tulikin nato-ohjuksen sijaan liian tiukka käännös, jolloin puomi oli hetken aikaa (n. 10 sekuntia :DD) hukassa. Tuomari oli sen verran lepsu, ettei lukenut tätä aivotonta eksymistä kielloksi. Mutta minulle se ei kyllä kelvannut, joten neljäs kerta toden sanoo! Sitten mentiinkin tuli perseen alla hyvä nollarata, josta viilattiin se marginaalinen 10 sekuntia ajasta pois. Ja niin meistä tuli varjo-mestareita!
Mahtavinta oli tietenkin se, että oltiin Ollin ja Nipsun kanssa samoilla sekuneilla, joista normaalisti kyllä jäädää sekunti jos toinenkin.
Meidän vauhdin salaisuus täytyy olla viimeisen päälle tehdyt lämmittelyt - pyöräiltiin nimittäin 6,2 kilsaa Niihamaan, Ipe hyvällä pitkällä ravilla. Aikaa tähän kuluu reilu kaksi varttia. Viimeksikin kun pyöräiltiin treeneihin, oli Ipellä aivan älyttömän hyvä hype ja vauhti sen mukaista. Loppujäädyttelyihin menee reilu kolme varttia, kun otetaan vähän lungimmin ja mennään sellasta vauhtia, jossa Ipe rullaa reggae-ravia - eli letkeetä jamistusta.
Kotiin päästyä ruoka maittaa ja unikin tulee nopeasti silmään. BOT-takissa on oikeesti joku taika, koska Ipe eilenkin nousi levolta ylös ja käveli häntä heiluen vastaan kun näki että otin takin käteeni. Se suorastaan pukee sen itse päälleen kun vähän roikottaa sitä sen nenän edessä. Sen jälkeen kuuluu jostain syvä huokaus ja unta palloon koko pitkä yö.
 |
| (Kuva ei ole eiliseltä) |
